Miia Sarlinin rajun realistisen elämäntarinan keskeisiä
teemoja ovat vammaisen naisen seksuaalisuuden ja
naiseuden todistaminen, erilaisuuden taakka, ja monenlainen
vallankäyttö joka usein perustuu vähättelyyn ja jopa
ihmisarvon kyseenalaistamiseen. Hän edustaa yhteiskuntamme
syrjityintä ja hiljaisinta vähemmistöä, jonka ääni ei pitkälle
kanna. Yhteiskunnan jopa lakisääteisiä tukia vammaisten
olosuhteiden parantamiseksi heikennetään jatkuvasti, eikä
näin ollen vammaisten perus- ja ihmisoikeudet pääse aina
toteutumaan. Vaikka hänen elämänsä on paljolti ollut taistelua
omien oikeuksiensa ja hyvinvointinsa puolesta, paljon mahtuu
vuosiin myös hyviä asioita , kantavina voimina läheiset ystävät,
musiikki ja taide eri muodoissaan.