Päähenkilö haaveilee toisenlaisesta elämästä. Lapsuutta sävyttää sodanjälkeinen niukkuus. Hän haluaa muualle, nauttimaan sanomalehtien ja radion tarjoamasta
maagisesta maailmasta.
Taide ja vapaus työntävät hänet kohti riskialttiita ihmissuhteita. Hyväksikäyttö ja alistaminen ovat naiiviuden saldo. Ura, aviomies ja lapsi tuovat tyyneyden, kunnes yhtenä joulukuun iltana kaikki muuttuu.
“Vanha maalauslaatikko ja oikea väri,
kuhmurainen tuubi, jo vähän kuivettunut.
Sävyt sekoittuvat. Mielikuva ja tunteet paljastuvat
kerros kerrokselta. Siveltimen jälki ei rajoita näkemystä,
se tottelee liikkeitä, painalluksia ja ajatuksia.
Valo ja värinä, tummat, syvät varjot ja puolitien sävyt.”