Kun erosimme Laurasta, hän päätti ottaa vastaan apurahan Pietarin Vaganova-instituuttiin. Laura on nyt täyttänyt 17 vuotta, ja opiskelee Vaganovassa toista vuotta. Pikkuveli Mikikin on hullaantunut balettiin ja hylännyt kamppailulajit sekä bändinsä.
Helmikuisena yönä vanhemmat, Riitta ja Tapani Vainio heräävät puhelimen soittoon. Puhelimessa on hätääntynyt mies – Tapanin kollega ja kongressituttu. Jumalan tähden, hakekaa lapseni sieltä – minun tyttöni! Suomessa ei vielä osata aavistaa sodan syttymistä. Ukrainalaisen Julia Schevchenkon isoisä tietää jo, ja 15-vuotias Julia, on saatava Venäjältä pois.
Lauran vanhemmat jättäisivät koko puhelun sikseen, ellei Tapani huolestuisi Laurasta. Riittakin haluaa Lauran kotiin. Mutta Lauralla on ehto: Meidän pitää ottaa Julia mukaan.
Julia on varsin itsenäinen nuori nainen, mutta sittenkin vasta viisitoistavuotias lapsi. Kirjaimista alkaen Suomi on hänelle täysin vieras. Jokainen perheenjäsen joutuu käymään aivan uudenlaisen kamppailun itsensä kanssa, kun nuoresta pakolaistytöstä tulee osa Vanhakartanon perhettä.
Raskaimman taakan kantaa Julia, jonka kolmesta veljestä vanhin katoaa ja rakkain, Andriy, kaatuu. Jokainen joutuu kysymään mitä tehdä, kun mitään ei voi tehdä. Nuorten eteen asetetaan ihmiskunnan pahin epäonnistuminen, sota. On kuitenkin jotain, mitä ei voi tuhota. On rakkaus, ja kaikesta huolimatta, toivo.
Tämä, kuten toisetkin Laura-kirjat, on kirjoitettu nuoruusikäisille lukijoille.