”Esikoisteokseni Älä välitä Arnold -runokirja kertoo, suurelta osin, ei-selkokielisesti, tapahtumista, ihmisistä, jotka elivät lähelläni Loimaan savimaalla, ympäristössäni, tietämättä että kirjoitin heistä. Surrealismi on siitä hyvä ase, että sen varjoon voi peittää kipeitä tuntoja, kirjoittamatta turhanpäiväisyyksiä.
Runoilija Pentti Saarikoski nukkui Turussa krapulaansa Tajon kustantajapsykiatri Armo Hormian sohvalla. Päänaluseksi oli osunut runokokoelmakirjeeni Tajolle, jonka Saarikoski avasi, luki ja oitis suositteli Hormialle: ”Sinun on julkaistava tämä.” Niin tapahtui.
Elämä on joskus yllätyksellistä, varsinkin suloisessa nuoruudessa. Kohtalo liitti yhteen krapulan, kustantamon ja rytmikkäät, näynomaiset runoni. Runoprinssini ratsasti sohvalla maaten täyttämään kainon toiveeni kustannussopimuksesta. Minä hyräilin, onnesta sykkyrällä:
Sinä tunsit Arnold
sen matonkuteiksi leikatun hameen,
sen keltaruusuisen, ruohonvihreän.
Se kiristi kainaloista
kun leikin kainaloista
sinun kanssasi Arnold.
Elämä oli mallillaan, Rollarit rokkasivat Yyterissä ja Beatlesit etsivät filosofista syvyyttä, elettiin ihanaa 1960-lukua, lähellä Woodstockin aikaa. Rakkaus roihusi ja kulttuuri kukoisti.”
– Pirkko Jaakola, 2025