Tässä esityksessä aloitetaan oletuksesta, jonka mukaan luonnontieteissä nykyisin vallitseva, Platonin ontologian mukainen käsitys on, että empiirinen maailma on kokonaisuudessaan - ainakin periaatteessa – kuvattavissa totuudenmukaisesti kielen, logiikan, matematiikan ja geometrian avulla. Vastakkainen, aristoteeliseksi ajateltu käsitys on, että kuvaamme maailmaa sisältä päin, siitä itsestään riippuvilla tavoilla. Tällöin maailman ominaisuudet määräävät myös tutkimustapojemme ominaisuudet eikä meillä ole käytettävissämme ulkopuolisia, riippumattomiksi ja siitä syystä objektiivisiksi nimitettyjä ja oletettuja tarkastelu- ja kuvaustapoja.