Ei ollut oleellista, mistä he häntä syyttivät ja oliko syytteissä perää. Kaiken takana oli yhä vieläkin lojaalius äidille ja hänen väitteilleen. Yhteinen hyökkäys oli tehokas keino saada hänet hämilleen, eihän hän yksinään pystynyt taistelemaan heitä vastaan. Näin he siirsivät oman ahdistuksensa sopivalle syylliselle, hallitsivat tilanteen ja varmistivat kontrollin.
Amarylliksen sukua päättää elämäkerrallisten kirjojen "sarjan" ja kuvaa aikuisen päähenkilön vaikeuksia dysfunktionaalisessa perheessä, yksinäisyyttä ja erilaisuutta. Taustalla on narsismia, kulttuurieroja, sosiaalista alemmuutta ja sukupolvia ylittävää taakkasiirtymää. Päähenkilö etsii ja saakin tukea ja löytää lopulta mahdollisuuden vapautua.