Ballaadi Arska Kurmoksesta on huikea runoelma, jossa virittyy jatkuvasti uusia tapoja sille miten kaksi säettä voi kertoa pieniä tarinoita, yhdistyä, leikkaantua, vaihtaa suuntaa. Arska kertoo ballaadeille ominaisen kaihon läpi maailmasta, joka muistetaan enää lauluissa. Arska ei kuitenkaan ole jäänyt taakse, se vain on irronnut ja lepattaa reunamilla, ja muistuttaa sieltä käsin kansanperinteen ja hourailun väkevyydestä.