Cale on kuullut vain ohimennen puolisieluisista; myyttisistä sotureista, joiden ainoa tarkoitus on saalistaa Tartaruksen demonijohtajista ja luomuksista pelottavimpia sekä repiä heidän sielunsa hävittäen heidät elämän ja kuoleman kierrosta. Kukaan ei halua olla heidän kanssaan sen enempää tekemisissä kuin on pakko, mutta Calen omien unelmien jahtaaminen asettaa hänet polulle, jota hän ei koskaan toivonut löytävänsä. Kun hänen ruumiinsa sulaa sisältä ja kasvaa uusiksi tuskallisen muutosprosessin tuloksena, hän ymmärtää viimein, ettei voimaa voi saada ilman katkeria uhrauksia ja sivuvaikutuksia.
Sillä välin, kun Promethia marssii kohti hidasta häviötä demonien mielivaltaisen valloituskampanjan otteessa, Cale saa pian huomata epätoivoisen taistelun ohessa päätyvänsä luomaan liittoja vanhojen vihollisten ja vihamiesten välille. Molemmilla on yhtä suuri syy vihata niin toisiaan kuin demonejakin.
Ystävät ja viholliset löytyvät arvaamattomista paikoista, eikä mikään takaa voittoa hajanaisessa ja sisäisten konfliktien repimässä Promethiassa, jossa kukaan ei ajattele huomista pidemmälle.
Cale saa pian huomata, että todellinen soturi joutuu venyttämään moraalisia sääntöjä ja omia arvojaankin suuremman hyvän edessä ja pohtimaan, onko mikään totuutena opittu pelkkiä tyhjiä sanoja enempää.
Näissä merkeissä alkaa Cindraenin laulun ensimmäinen osa, joka aloittaa pitkän ja vaihderikkaan matkan Helvetinsotien alkulähteille ja sen visusti kätketyille salaisuuksille.