Doomeri on Mirko-Daniel Varjosaaren toinen runokokoelma. Hänen esikoiskokoelmansa Sammuta valot kun lähet ilmestyi syksyllä 2018.
Kolmiosainen Doomeri edustaa päättäväisesti lajinsa synkintä puolta. Sen runot ovat mustan ironian läpäisemiä eksistentiaalisen kauhun, kurjuuden ja kärsimyksen roolirunoja, ja toisaalta tutkailuja äärimmilleen venytetyn pessimismin ja nihilismin huoneisiin, sekä edellisten kyllästämiin, enemmän tai vähemmän valosta syrjäytyneisiin, alitajuntoihin - ja eräänlaisen kierteisen tai takaperoisen kasvun mahdollisuuteen niissä.
Arkisemmalla tasolla runoissa vaikuttavat ulkopuolisuuden, yksinäisyyden, masennuksen ja mielenterveysongelmien ja lopulta suoranaisen mielettömyyden teemat. Runot ovat enimmäkseen verrattain nuorena kirjoitetut ja alulle saatetut ja niiden puhujat ovat useimmiten nimenomaan nuoria. Tämä kuuluu tekstien tarkoituksellisen töksähtävässä puhekielisyydessä verrattuna Varjosaaren muuhun runouteen.
Teoksen sisältöä ja tarkoitusperiä avaa lisäksi takakannen semi-runomuotoinen saateteksti.