Eetu Salin oli työväenliikkeen alkuaikojen voimamies ja sen värikkäimpiä, mutta myös kiistellyimpiä johtajia. Salinin merkittävin kausi työväenliikkeessä osui sen alkuaikoihin. Hän toimi kansanedustajana vuosina 1909 ja 1917 ja ajautui mukaan sisällissotaan, vaikka oli vastustanut kapinointia loppuun saakka.
Salin oli Suomen työväenliikkeen maineikkain puhuja ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen perustajajäsen. Kirjallisessa muodossa säilyneet puheet sekä niistä julkaistut lehtireferaatit antavat hyvän käsityksen Salinin sanankäytöstä puoluekokouksissa ja agitaatiotilaisuuksissa.
Porvaristolle Eetu Salin oli lakkokenraali ja ”Ilmestyskirjan peto” tai vain ”Punainen peto”.
Salin oli ristiriitainen henkilö ja häntä arvosteltiin monestakin syystä ankarastikin. Hän sai ennen muuta ”vanhojen syntiensä” vuoksi sisällissodan valkoisilta voittajilta kuolemantuomion. Tuomio muutettiin kuitenkin vankeusrangaistukseksi. Eetu Salin kuoli vankeudessa Sörnäisten kuritushuoneella 6.4.1919.
Kokenut tietokirjailija Pertti Rajala kertoo maineikkaan työväenjohtajan elämästä Salinin julkaisemien vihkosten, aiempien elämäkertojen, lehtikirjoitusten, Eetun kirjeiden ja muun arkistomateriaalin avulla. Osa arkistomateriaalista julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa. Rajala taustoittaa Salinin elämäntarinaa historiallisilla tapahtumilla sekä aikalaiskertomuksilla hänen ajattelustaan ja toiminnastaan. Keskeinen sija kirjassa on myös Salinin vaimolla, Idalla, joka kesti yhdessä Eetun kanssa monet myrskyt ja elämän vaikeudet.