Ei olisi käteni vapissut kertoo Suomen historiaan kuuluneesta kuohunnan ajasta, jolloin kansalaisten tyytymättömyys Venäjän harjoittamaa sortovaltaa vastaan kasvoi päivä päivältä. Syynä kulisseissa kyteneeseen vastarintaan oli virkamiesten mielivaltainen erottaminen ja karkottaminen maasta. Nuoria miehiä käskettiin kutsuntoihin, jolloin riski joutua sotimaan Venäjän armeijan riveissä oli erittäin suuri.
Pieni ryhmä miehiä kokoontui eräänä päivänä pohtimaan tekoa, joka muuttaisi ratkaisevasti Suomen historian kulkua. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin surmaamista edelsivät pitkäaikainen seuranta, pakosuunnitelmien teko ja ammunnan harjoittelu. Joukosta valikoitui yksi, Eugen Schauman, maamme historian ensimmäisen poliittisen murhan toteuttajaksi. Jälkeensä jättämänsä kirjeen perusteella hän toimi yksin. Tämä käsitys on kuitenkin väärä, ja vain erittäin harva henkilö tiesi totuuden. Keitä olivat nuo muut, jotka katosivat kauas varjoihin? Muutama heistä sai santarmit ja urkkijat peräänsä, eikä siis aivan syyttä.
Ei olisi käteni vapissut kertoo tarinan rohkeudesta, valinnoista ja ajasta, jolloin passiivinen vastarinta ei enää yksinkertaisesti riittänyt. Fakta ja fiktio limittyvät toisiinsa, kun vuosikymmeniä vanhat vaietut tarinat, kirjeet ja muistot heräävät uudelleen eloon.