Tämä kertomus vaimoni Leena Pulfer-Korhosen lapsuudesta julkaistaan hänen kuolemansa jälkeen, mutta hänen nimenomaisesta toiveestaan, jonka hän jätti minulle ja lapsilleen ennen kuolemaansa. Alun perin hän kirjoitti tämän tekstin lapsilleen auttaakseen heitä ymmärtämään paremmin heidän alkuperäänsä ja perhettään. Leena oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että hänen tarinansa voisi koskettaa myös muita kuin hänen perhettään. Hän koki velvollisuudekseen jättää tämän osan tarinastaan, saarestaan, ihmisille, jotka olivat seuranneet häntä elämänmatkallaan.
Leena vietti suuren osan lapsuudestaan vanhempiensa maatilalla Väisälän saarella Puulajärvellä. Hän kirjoitti nämä muistiinpanot kunnioituksena saaren asukkaille ja heidän tuolloin vaikeista olosuhteista leimattulle elämälle.