"Filosofisen seksuaalisuuden kohtuuttomuus ei ole mitään sellaista, minkä voisi saavuttaa aistimuksia ja tilanteita kumuloituvasti lisäämällä, vaan se annetaan kertarysäyksellä. Se syntyy subjektin muuttumisesta tuntevaksi esineeksi.”
Mario Perniolan mukaan rock-musiikki, arkkitehtuuri, virtuaalitodellisuus ja metakirjallisuus perustuvat kokemisen tavalle, jossa ihminen käyttäytyy ”tuntevan esineen” tavoin. Neutrin, kyberpunkin ja toisen ihon kaltaisia käsitteitä vilisevä Epäorgaanisen vetovoima (Il sex appeal dell'inorganico, 1994) sukeltaa esineiden yhteiskuntaan ja esineistymiseen. Perniolan jäävuorikerronta on täynnä viittauksia filosofian ja kirjallisuuden historiaan, mutta kertojanääni on omintakeinen ja epäakateeminen.
Perniola (1941-2018) opiskeli Luigi Pareysonin johdolla filosofiaa Torinossa yhdessä Gianni Vattimon ja Umberto Econ kanssa. Hän kirjoitti laajasti filosofian ja estetiikan eri aiheista.
Kirjan on suomentanut estetiikantutkija, dosentti Max Ryynänen. Teoksen jälkikirjoituksessa Ryynänen avaa ja kontekstualisoi Perniolan ajattelua.