Ruotsalaiset sahayhtiöt iskivät silmänsä 1900-luvun alussa Pohjois-Suomen koskemattomiin metsiin. Faktori Erik O. Molin oli yksi metsäpomoista, joka saapui Kuusamoon ja avioitui 1908 Kallunkijärven rannalla asuvan Riitta Kaisa Kumpulan kanssa. Erik oli kotoisin Keski-Ruotsista Jämtlandin maakunnasta, jonka luontoa ja myös asutushistoriaa voi verrata Koillismaan vastaavaan. Jämtlandin kauppiailla oli talousyhteydet Norjan rannikolle ja Kuusamossa tavaraa vaihdettiin Vienanmeren ja Jäämeren rannoilla. Kulttuurierot eivät olleet esteenä onnelliselle tulevaisuudelle. Avioliitto päättyi yhdeksän vuoden jälkeen Erikin menehtymiseen. Riitta kuoli neljä vuotta myöhemmin. Orpolapset haettiin Ruotsin sukulaisperheisiin, mutta Jalmari palasi ja perusti perheen lapsuuden maisemaan Tavajärvelle. Uusi lähtö tapahtui talvisodan alkaessa. Vene erkani rannasta, Jalmari souti yhä lujemmin ja näki liekkien nousevan korkeuksiin talosta, jota hän oli rakentanut koko kesän ja perhe olisi päässyt muuttamaan jouluksi. Ennen tätä kirjaa Erikin ja Riitan elämästä oli muistona 1-vuotiaan Runar Axelin hautaristi Nilon hautausmaalla, nyt myös näiden kahden suvun 300-vuotinen historia.