Eugen joutuu muuttamaan vieraaseen kaupunkiin, vaikka hänellä oli maailman paras koti ja oma huone. Uuteen kouluun on pelottava mennä. Onneksi hän kohtaa siellä Aamoksen.
Aamos vie Eugenin katsomaan vanhaa taloa. Pian selviää, että talo ja sen asukas ovat kaikkea muuta kuin tavallisia. Portaat muuttavat muotoaan, pukukangas on jäisenkylmää ja pedatussa vuoteessa valkoisten lakanoiden keskellä on pikimustaa hiiltä. Talon asukas peittyy kummalliseen verkkoon. Lisäksi pihassa kasvaa erikoinen kasvi, joka takertuu Eugenin jalkaan ja haluaa hänen mukaansa. Kasvi osoittautuu puunaiseksi.
Eugen ja Aamos palaavat talolle myöhemmin uudestaan ja alkavat tutkia tarkemmin pihan vanhaa autonromua. Kovakuoriaissade yllättää heidät, ja äkkiä maa pettää heidän jalkojensa alla, ja he putoavat.
He ovat pudonneet outoon ja pimeään paikkaan, Turhamurhelaan. Paikkaa hallitsevat keksijät, jotka keksivät turhia murheita eli turheita. Pojille selviää, että talon asukkaan tilannekin liittyy keksijöiden juoniin sekä laitteeseen, jonka nimi on turhetihkutin.
Alkaa vaarallinen seikkailu halki Turhamurhelan. Pojat joutuvat tutustumaan niin Murheparkiin, Synnyttämöön kuin kummallisten toimintojen koppirivistöönkin.
Viimein Eugen ja Aamos kohtaavat mummon, jota keksijät pitävät Turhamurhelassa vankinaan. Mummo, pojat ja puunainen yhdistävät voimansa voittaakseen Turhamurhelan pimeyden ja saadakseen turhat murheet haihtumaan sekä talon asukkaan vapautettua.
Saturomaani Eugen, Aamos ja Turhamurhela on ajaton kertomus murehtimisesta, yksinäisyydestä sekä ystävyyden voimasta.
Niina Hakalahti on Tampereella asuva kirjailija ja kirjoittamisen sekatyönainen. Hän on kirjoittanut niin runoa kuin proosaakin, jälkimmäistä sekä aikuisille että lapsille.