Napoleonin sotien sankari, eversti Chabert, on virallisesti kuollut: hänet on jätetty taistelukentälle joukkohauhaan Eylaussa. Vuosia myöhemmin hän palaa Pariisiin köyhänä, sairaana ja vailla henkilöllisyyttä vaatimaan takaisin nimeään, arvoaan ja omaisuuttaan. Hänen vaimonsa on sillä välin solminut uuden, yhteiskunnallisesti edullisen avioliiton eikä ole halukas tunnustamaan menneisyytensä haamua eläväksi mieheksi.
Eversti Chabert on tiivis ja voimakas romaani oikeudesta, muistista ja identiteetistä. Balzac kuvaa armottoman tarkasti byrokratian, lain ja rahan valtaa sekä yhteiskuntaa, jossa moraali taipuu edun mukaan. Samalla teos on koskettava kertomus ihmisestä, jonka sankaruus ei merkitse enää mitään rauhan ajan maailmassa.
Romaani kuuluu Inhimilliseen komediaan ja on yksi Balzacin psykologisesti ja yhteiskunnallisesti terävimmistä teoksista.