Oulussa helmikuussa 1772 syntynyt Frans Michael Franzénia oli 1790-luvulla suosituin suomalainen runoilija, joka sai jo 25-vuotiaana Ruotsin Akatemian suuren kirjallisuuspalkinnon. Henrik Gabriel Porthanin lahjakas oppilas toimi sen jälkeen myös eri oppiaineiden professorina Turun Akatemiassa.
Suomen sodan jälkeen hän siirtyi 1811 Ruotsiin, jossa hänet kutsuttin Ruotsin Akatemian jäseneksi ja sihteeriksi. Samaan aikaan hän eteni kirkollisella virkauralla koko valtakunnan pohjoisosan käsittäneen Härnosandin piispaksi (1834-47).
Franzén osallistui keskeisesti myös Ruotsin kirkon virsikirjan uudistukseen sanoittamalla parikymmentä uutta virttä. Niistä viisi on myös Suomen kirkon nykyisessä virsikirjassa.
Runoilijana Franzénin keskeinen teos oli Selma ja Fanny, jossa hän yhdisti nuoruuden ja kypsän iän runot yhdeksi sarjaksi.
Runoilijapiispan syntymän 250-vuotisjuhlavuonna julkaistavaan juhlateokseen rovasti, kotiseutuneuvos Toivo Hyyryläinen on suomentanut valikoiman Franzénin keskeisestä runotuotannosta.
Suomennosten yhteydessä on esitelty myös runojen historiallinen, aatteellinen ja kirjallinen tausta.