Modernin ajan taitelijat löysivät 1900-luvun alussa luovuudelleen uuden ja vahvan innoituksen lähteen pohjoisen keskiajan ja varhaisen renessanssin taiteesta. Menneisyyden ilmaisuvoimassa nähtiin kiinnostavia kuvaamisen tapoja, lumovoimaa ja aistimusten voimaperäistä kuvaamista. Edvard Munchin, Käthe Kollwitzin ja heidän aikalaistensa kiinnostus Pohjois-Euroopan, flaamin ja saksalaisen kielialueen keskiaikaisiin paikkoihin, maalauksiin, grafiikkaan ja muihin taidemuotoihin synnytti moderniin taiteeseen luovaa kokeilua. Tämä kiinnostus ylitti kansakuntien ja kulttuurien rajat ja johti uudenlaiseen taaksepäin katsovaan modernismiin.
Tässä näyttelyluettelossa paneudutaan ensimmäisen kerran siihen, miten taiteilijat 1870−1920-luvuilla ammensivat keskiajan taiteesta aiheita teoksiinsa ja esittivät uudenlaisia näkemyksiä taiteilijuudesta modernissa yhteiskunnassa. Taiteilijat ottivat kantaa yhteisöllisyyteen ja hengellisyyteen sekä ihmismielen syvimpiin kysymyksiin syntymästä kuolemaan ja itse olemassaoloon.