Victorian putoukset Afrikassa ovat eräs maailman vaikuttavimpia luonnonmuodostumia. Alkuperäisväestö on niitä ihmetellyt ja palvonut kautta aikojen, mutta eurooppalaisten tietoisuuteen ne toi vasta 1800-luvun puolivälissä skotlantilainen lähetyslääkäri-tutkimusmatkailija David Livingstone nimeten ne samalla kuningattarensa mukaan.
David Livingstone meni Afrikkaan lähetystyöhön, mutta siellä hänestä kehkeytyi ensisijaisesti eräs ihmiskunnan historian merkittävimmistä tutkimusmatkailijoista. Livingstone vastusti eurooppalaisten harjoittamaa orjakauppaa, jonka hän katsoi loukkaavan syvästi ihmisarvoa ja olevan Afrikan kannalta kohtalonkysymys. Livingstonea kiehtoi ajatus löytää toimivia kulkuyhteyksiä Afrikan sisäosiin, jolloin laillinen ja myös alkuperäisväestöä hyödyttävä kaupankäynti voisi kehittyä ja syrjäyttää orjakaupan.
Parin vuosikymmenen ajan Livingstone itseään säästämättä ja henkensä vaarantaen tutki Sambesi- ja Kongojokien sekä Njassa- ja Tanganjikajärvien monin tavoin hengenvaarallisia seutuja. Kun Livingstone joutui toteamaan malarian ja punataudin olevan saamassa hänestä lopullisen yliotteen, hän luotetuimmalle afrikkalaiselle apulaiselleen kertoi sydämensä kuuluvan Afrikkaan. Livingstonen menehdyttyä hänen toiveensa toteutettiin: hänen sydämensä haudattiin Afrikkaan.
Hänen sydämensä haudattiin Afrikkaan -teos kertoo David Livingstonen elämäntarinan – lapsuudesta elämäntyön päättymiseen. Keskeisiltä osiltaan se perustuu Livingstonen omiin matkapäiväkirjoihin. Kirjassa on runsas viitteellinen kuvitus sisältäen myös kartta-piirroksia. Teos on suunnattu lähinnä lukio- ja yläasteikäsille nuorille, mutta soveltuu myös historian tapahtumista kiinnostuneille aikuisille.