Hemmo Kullervo Leino (1921-2013) sai jo nuorena läheisen kosketuksen lentokoneisiin ja ilmailuun asuessaan Helsingin maalaiskunnassa Malmin lentokentän naapurissa. Isänmaallisessa suojeluskuntalaisessa ja lennokkipojassa syttyi halu tulla lentäjäksi, mikä toteutuikin, kun nuorukainen pääsi Suomen ilmapuolustusliiton lentokurssille Joroisiin juuri talvisodan alla. Sotilaslentäjän koulutuksensa Leino sai Kauhavalla ja sen viimeistely hävittäjälentäjäksi tapahtui täydennyslentolaivueessa Parolassa. Hemmon sotapolku vei ensin Itä-Karjalaan, eristyksissä olevaan Tiiksjärven lentotukikohtaan. Siellä hän lensi runsaasti tiedustelulentoja ja saavutti ensimmäiset ilmavoittonsa, ensin vanhentuneen Fokkerin, sitten Moranen ohjaimissa.
Kun parhaat ässät eri laivueista valittiin Messerschmitteillä lentäviin laivueisiin, Leino päätti sotansa ”Mersuilla” lentäen eteläisen Suomen ilmapuolustuksessa.
Sodan jälkeen Hemmo Leino toimi pitkään yrittäjänä eri aloilla. Veri veti kuitenkin takaisin ilmaan, ja hän teki vielä pitkän päivätyön lentokapteenina koti- ja ulkomaisissa lentoyhtiöissä. Sotalentäjien perinteitä hän vaali aktiivisesti Pilvenveikot-yhdistyksessä, jota hän itse oli myös perustamassa.
Kirja kertoo mukaansatempaavasti ja paikka paikoin varsin yksityiskohtaisesti Hemmo Leinon sekä hänen ystäviensä ja lentäjätovereidensa elämästä sodan ja rauhan päivinä.