Tämä kirja antaa äänen kokemuksille, joista on vaiettu liian pitkään. Se on henkilökohtainen kertomus siitä, miltä elämä on tuntunut sisältä käsin, pelon, häpeän ja selviytymisen näkökulmasta. Samat tapahtumat voivat näyttäytyä eri ihmisille eri tavoin, mutta tämä on yksi totuus: kirjoittajan oma, eletty ja ymmärretty.
Teos kuljettaa lukijaa vaikeiden ja raskaiden aiheiden äärelle. Se ei kaunistele eikä kierrä, vaan pysähtyy niiden asioiden ääreen, jotka usein jäävät hiljaisuuteen. Kirjassa synkkyyden rinnalla kulkee myös valoa, toivoa ja mahdollisuus muutokseen. Lukijalle annetaan lupa hengähtää ja sulkea kirja hetkeksi, tämä ei ole helppo tarina, mutta se on rehellinen.
Kirjan tarkoitus ei ole syyttää tai leimata, vaan tehdä näkyväksi se, mikä on jäänyt piiloon. Se kutsuu ymmärtämään, ei tuomitsemaan.
Vaikka tarinaan sisältyy kipua, väkivaltaa ja traumaattisia kokemuksia, sen ytimessä on myös jotakin muuta: toivo siitä, että puhuminen voi muuttaa jotakin. Että vaikeuksien keskeltä voi löytyä valoa.
Tämä on kertomus selviytymisestä ja siitä, mitä tapahtuu, kun hiljaisuus murtuu.