Eräkirjallisuuden kaivattu kulttiklassikko.
Unto Ek kuvaa Lapin asukkaan elämää erikoislaatuisesta näkökulmasta: ammattimaisen salametsästäjän tarinana.
Ensi kerran vuonna 1984 ilmestynyt Unto Ekin Hirventappopaikka on kuvaus orpopojasta, josta tulee ensin metsästäjä, sitten rajamies ja perheen hajottua ammattimainen salametsästäjä.
Kirjan ilmestyessä teosta ja sen tekijää luonnehdittiin näin: "Syvimmältä olemukseltaan Unto Ek on erämies, joka satakunta vuotta sitten olisi voinut toteuttaa itseään joutumatta ristiriitaan yhteiskunnan kanssa. Hänen kauttaan kanavoituvat pohjoisen viimeisten ammattimaisten pyyntimiesten tunnot herrojen lakien kahleissa. Mutta hänen kuvauksissaan karhu- ja hirvijahdeista on myös harvinaista raikkautta ja teennäisiä muotiasenteita vieroksuvaa suoruutta, jonka sävyttämää kerrontaa on ilo lukea."
Jotkin asiat Ekin tekstissä tuntuvat nyt aikansa tuotteilta, mutta paljossa teksti on säilyttänyt myös tuoreutensa, ja romaani on saanut eräkirjallisuuden kulttiaseman. Ekin kerronta tavoittaa tämänkin ajan salametsästäjien mielenmaiseman. Hänen lauseessaan on ruman rinnalla koko ajan pohjoisen luonnon äärellä koettua kauneutta.
Unto Ek (1934–2019) oli sallalainen eräkirjailija, jonka elämään kuului oma pala maata, talo, perhe ja raivatut pellot - jotka hän menetti muuttuneen tukipolitiikan ja avioliiton kariutumisen myötä. Rajavartijanakin työskennellyt Ek ryhtyi ammattimaiseksi salametsästäjäksi, ja tuomittiin vankeuteen.
Esikoisteoksensa Hirventappopaikan liepeissä Ek luonnehti itseään näin: "En tiedä onko minusta tullut kirjailija, tai tulossa sellainen. Mutta sellaisen elämän olen elänyt, josta on jotain kirjoitettavaa.”