Ilmatorjuntamies talvi- ja jatkosodan taisteluissa
Talvi- ja jatkosodan veteraanin Pekka Louhivuoren (s.1921) muistelmat ovat ainutlaatuiset. Tapahtumia ja elämää sotien aikana sekä rintamalla että kotialueella on kuvattu maanläheisesti päiväkirjojen ja kirjeiden avulla. Sotaa käytiin, pommituksia pelättiin, sukulaisia ja ystäviä menetettiin, ruuasta oli puute, elettiin vaikeita aikoja.
Pekka Louhivuori palveli talvisodan aikana suojeluskuntalaisena Suomenlinnan ilmapuolustusaluekeskuksessa, josta johdettiin pääkaupungin ilmapuolustusta lengendaarisen majuri Juhani Paasikiven komennossa. Keväällä 1941 Louhivuori aloitti varusmiespalveluksen ilmatorjunta-aselajissa Santahaminassa ja toimi jatkosodan alkaessa tykkimiehenä raskaassa ilmatorjuntapatterissa Suomenlinnassa. Syksyllä 1941 hänet komennettiin ilmavalvontaradistiksi aivan etulinjaan Karjalan kannakselle, missä hän sai tilaisuuden seurata ilmasotaa Leningradin alueella. Keväällä 1942 Louhivuori suoritti ilmatorjunnan reserviupseerikurssin, minkä jälkeen hän toimi Viipurissa ilmatorjuntajaoksen johtajana ja ilmatorjuntarykmentin adjutanttina. Elokuussa 1943 Louhivuori pääsi omata pyynnöstään Aunuksen rintamalle tuttuun tehtävään, kevyen ilmatorjuntajaoksen johtajaksi. Kesällä 1944 jaos kävi ankaria taisteluja vihollisen maataistelukoneita vastaan. Kuvaukset ilmatorjuntajoukkojen kovista taisteluista Aunuksessa ovat kirjan mielenkiintoisinta ja jännittävintä antia.
Aunuksen Ryhmän komentaja, kenraaliluutnantti Paavo Talvela kirjoitti 18.7.1944 ylipäällikölle: "Ilmatorjuntapatterimme ovat olleet siellä, missä niitä on tarvittu, ja ne ovat toimineet mitä tehokkaimmin. Yksinomaan ilmatorjunta-aseilla on ammuttu alas yli 200 lentokonetta eikä yhtään it-yksikköä ole menetetty sekavissa tilanteissa."