Ikiaikaisesti asuttu Injun kylä lähellä Rakvereä mainittiin ensi kerran asiakirjoissa vuonna 1241. Sinne rakentui kartano, saksaksi Innis. Se ei lukeudu Viron suurimpiin eikä kuuluisimpiin, mutta on kyläläisten kanssa sitkeästi ja samalla nimellä kestänyt läpi Liivinmaan ja Viron monivaiheisen historian. Omistajina mainitaan Kawerit, Payküllit, Mellinit, Borget... Kartanonherra Hermann von Krausen rakennuttama uusi päärakennus valmistui vuonna 1894. Neljännesvuosisata myöhemmin Viron kartanot kansallistettiin ja kaunis kivilinna puistoineen muutettiin lastenkodiksi.
Parkanolaiseen työläisperheeseen syntyi vuonna 1968 tarmokkaasti eteenpäin tähyilevä Jari-Vesa -poika, jonka yksi haave, sitten tavoite, oli omistaa kartanolinna. Tämän tavoitteen lääket.lis. Isokotamäki toteutti vuonna 2011 ostamalla Injun, kun lastenkoti oli lähtenyt. Sekä uusi isäntä että Viron museovirasto halusivat palauttaa kartanolinnan alkuperäiseen, uusrenesanssityyliseen loistoonsa.
Injun kartanon sekä sen suuritöisen, vuosikymmenen mittaisen restauroinnin vaiheet kertoo historiallisiin lähteisiin, arkkitehtien asiakirjoihin ja isännän päiväkirjaan pohjaten tietokirjailija Riitta Mäkinen. Teosta täydentää runsas kuvitus historiasta ja restauroinnista kiinnostuneiden lukijoiden iloksi, ehkä hyödyksikin.