Marko Korvelan kolmas runokokoelma Iso III tarjoaa kaikkea muuta kuin kädenlämpöisen annoksen rehellistä ja rehevää katurunoutta. Teksteissä liikutaan pääkaupunkiseudun lisäksi muun muassa Tampereella ja kirjoittajan nuoruudenmaisemissa Keski-Pohjanmaalla. Runoista kuultavat vaikutteet niin Turun runoliikkeen bukojunkkareilta, amerikkalaisesta beat-kirjallisuudesta kuin menneistä ja nykyisistä tulenkantajista.
Korvela kuvaa kaurismäkeläiseen tapaan rehellisesti mutta myötätuntoisesti oman elämänsä kulkijoita niin kaupungeissa kuin maaseututaajamissa. Iso III on yhtä aikaa traaginen ja koominen kattaus, joka ei jätä lukijaa liikauttamatta. Runoissa yhdistyvät yksityinen ja yleinen, privaatti ja poliittinen ulottuvuus. Korvela kysyy muun muassa, miksei kukaan kirjoita runoja duunareista.