Runotrilogian itsenäinen toinen osa Ja katolla paistaa meri jatkaa Kemin ja kemiläisyyden historiaa vuodesta 1931, johon ensimmäinen osa päättyi.
Maailmalla myrskyää ja kuohut yltävät myös Kemiin. Runojen kemiläiset eivät ole nimeämätöntä massaa. Joskus he tarvitsevat laamapaitoja ja vahvoja housuja ja jonakin päivänä he protestoivat ja perustavat suojeluskuntia, työväenyhdistyksiä, teatterin ja ammattikoulun. Kemissä rakennetaan ja Kemiä rakennetaan.
Maailman muutosten virrassa Kemissä tapahtuu koko ajan sekä samaa että omaa. Kun ihminen elää, hän elää juuri nyt. Kun hän lakkaa olemasta, hän on historiaa, joka on aina tulevan perusta. Runous tuo historian lukijan viereen ja mieleen. On vain tartuttava kirjaan ja antaa ihmisten viedä.
Ja katolla paistaa meri on Markku Kokkolan kahdeksas runokokoelma.
Kaupungin ja kaupunkilaisten tarina jatkuu trilogian kolmannessa kokoelmassa Ja linnaksi lumi murtaa jään, joka ilmestyy tuonnempana