Kun tottuu nukkumaan taivasalla, eivät pienet rasahdukset tai nälkä häiritse unta. Kun tottuu pelkäämään ja varomaan jokaista askelta, ei osaa enää odottaa tulevaa liiaksi tai miettiä, mitä seu-raavaksi. Ja kun ainoa toive lopulta toteutuu, ei uskalla enää edes toivoa.
Sota loppui varoittamatta. Pääsimme kotiin. Hyvästelin Victorin sillalla. Jäin hetkeksi katsomaan vuolasta virtaa. Vastaan pyöräili nuori poika joenvarresta. Hän kantoi postin laukkua ja hymyili.