Vuoden 1988 joulukuun 7. päivänä klo 11.41 Armeniaa koetteli suuri maanjäristys. Patmos lähetti heti järistyksen jälkeen lähetyslääkäri MARJA RANTASEN aloittamaan avustustyötä. Aivan ensimmäiseksi armenialaiset pyysivät Raamattuja. Armenia oli silloin vielä osa Neuvostoliittoa. Vammaisten lasten järkyttävä tilanne paljastui keski aikaisessa laitoksessa. Rautaportit avautuivat, ja Patmoksen lähettämä apu pääsi perille.
Vuonna 1992 Patmos lähetti fysioterapeutti ANNELI TURJAN Armeniaan koordinoimaan työtä ja aloittamaan Harbertin lastenkodin vammaisten lasten kuntoutuksen. Vielä vuosia maanjäristyksen jälkeen kansa eli köyhyydessä: sähköä ei saatu, leipäjonot olivat pitkiä, kaikesta oli pulaa. Kurjuutta lisäsi sotatila Azerbaidžhanin kanssa. Annelin kohtaama todellisuus oli karu, lapsia kuoli kylmyyteen, heidän nimiään ei tiedetty. Anneli sai olla muutoksen airuena vammaisten lasten elämässä niin Armeniassa kuin Azerbaidžhanissa. Tyhjyyteen tuomitut lapset saivat ihmisarvon. Jumala teki monia ihmeitä.
Patmos Lähetyssäätiön emeritatoiminnanjohtaja PIRKKO SÄILÄN kirjassa mukana Armenian asiantuntijan, professori SERAFIM SEPPÄLÄN haastattelu. Kirjan 32-sivuinen värillinen kuvaliite konkretisoi kirjan sanomaa elävällä tavalla.