Kahden auringon alla -kirjassa tarkastelemme maailmaa
yhä enenevissä määrin syvyys-suuntautuneena luotauk-
sena, jossa maailmankaikkeus ei pelkästään avaudu hori-
sontaalisena tapahtumana, vaan se osoittaa olemassao-
lonsa myös kerroksittaisena olevaisuutena.
Kaiken keskiössä on edelleen ihminen, pienempänä,
mutta silti äärettömänä henkitietoisuus-kokonaisuutena.
Ihmisen henkilökohtainen tutkimusmatka johdattaa tie-
toisuuksien sulatusuuniin, jossa hän oivaltaa tietoisuuden
perusominaisuuden olevan kyky jakautua ja sulautua
9 mitä ihmeellisimpien henki- ja tietoisuus kokonaisuuksien
kanssa. Tämän kaiken tutkimuksen ja tietoisuuden mat-
kan äärimmäinen tavoite ja tarkoitus on tulla yhdeksi
Maailmaa ylläpitävän ja ihmisen luoneen Alkulähteen
kanssa.
Tämän jumalaisen päämäärän edessä on vain yksi tekijä,
joka saa meidät sokeiksi puhtaan tietoisuuden, Alkuläh-
teen tarjoamalle maailmalle. Mieli johdattaa meitä yhä
syvemmälle erillisyyden koukeroihin ja eksyttää totuuk-
sien monikasvoiseen maailmaan. Lohdullista on kuitenkin
tiedostaa sen olevan vain osa henkistä matkaamme.
Itse matkalla oleminen on kaikista oppiläksyistä tärkein.
Se muistuttaa meitä universaalista ajatuksesta: perille vie
monta tietä, eikä toinen ole toista parempi - tai huonom-
pi. Tämän matkan aikana ihmistietoisuus ymmärtää ole-
vansa pisara tietoisuuden valtameressä, mutta omaavan-
sa silti sen saman jumalaisen ytimen, kuin kaikki muukin
olevainen. Tämä ydin on jumalainen kipinä, joka on avain
omaan äärettömyyteemme.