”Kaikkia odottaa sama yö on muistomerkki minun typeryydelleni.” – Mihail Šiškin
Ylistetyn ja palkitun venäläiskirjailijan esikoisromaani avaa tien hänen myöhempään tuotantoonsa: venäläisestä romaaniperinteestä ammentava teos tarkastelee yksilöä historian, velvollisuuksien ja omantunnon puristuksessa.
Venäläinen aatelismies Aleksandr Lvovitš Larionov kirjaa muistiin huomioitaan maailmasta, jota hän tarkkailee herkkävaistoisesti mutta johon hän ei tunne voivansa vaikuttaa. Larionovin tarina kartoittaa 1800-luvun Venäjää: Aleksanteri I:n kuoleman jälkeistä epävarmuutta sekä Nikolai I:n ankaraa hallintoa, kapinoita ja kansannousuja. Keisarikunnassa yksilö jää kolkon koneiston varjoon, eikä Larionov ole sen vapaampi vaikka näkeekin ympäristönsä muita kirkkaammin.
Kaikkia odottaa sama yö on Šiškinin varhainen yritys sanoittaa tuntemaansa maailmaa. Se on sekä osa klassisen venäläisen kirjallisuuden jatkumoa että teos, jossa näkyvät kasvun, hapuilun ja väistämättömän muutoksen jäljet.
Mihail Pavlovitš Šiškin (s. 1961) on merkittävimpiä venäläissyntyisiä nykykirjailijoita. Kaikkia odottaa sama yö (1993, suom. 2026) on Šiškinin esikoisromaani. Hän on myöhemmin kommentoinut teosta kriittisesti ja sanonut kirjoittaneensa sen ”väärin”. Šiškin on ainoa kirjailija, joka on voittanut kaikki kolme merkittävää venäläistä kirjallisuuspalkintoa: Venäjän Bookerin (2000), Valtakunnallisen bestsellerin (2005) ja Suuri kirja -palkinnon (2006). Šiškinin teokset yhdistävät venäläisen klassisen perinteen fragmentaariseen, moderniin kertomustyyliin. Kirjailija asuu Zürichissä ja on julkisesti kritisoinut Venäjän politiikkaa.