Lokakuun vallankumous 1917 mullisti Venäjän yhteiskunnan ja julisti uuden aikakauden alkaneeksi. Taiteilijat kutsuttiin nopeasti mukaan, sillä Lenin halusi vanhat muistomerkit pois kaduilta ja niiden tilalle uusia. Näin aloitetun monumenttipropagandan tuloksena syntyi paljon kehnoja tilapäisveistoksia, mutta myös kaksi 1900-luvun taidehistorian keskeistä merkkiteosta.
Kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen selvittää kirjassaan Kaksi Tornia, miten ja millaisissa oloissa monumenttipropagandan merkittävimmät työt, Vladimir Tatlinin suunnittelema Kolmannen internationaalin muistomerkki (1920) ja Vera Muhinan jättiläisveistos Työläinen ja kolhoosinainen (1937) toteutettiin. Samalla Siukonen pohtii taiteilijoiden ristiriitaista roolia poliittisen järjestelmän palvelijoina ja analysoi taidehistorian valintoja hyvän ja pahan vallankumouksellisuuden välillä.
KAKSI TORNIA sisältää useita kiinnostavia aikalaistekstejä ja monia harvinaisia valokuvia. Kirja paikkaa yhden keskeisen aukon suomalaisessa Neuvostoliiton tutkimuksessa ja taidehistorian kirjoituksessa.