"Vaan kerran valoisa ja rauhallinen aika, ne jotka jäävät tänne, tähän maalliseen elämään, saavat nähdä Suomen vaurastumisen. He saavat yrittää rakentaa sitä, mitä nyt pirstataan hajalle."
"Sinua ajattelen ja muistelen. Sinua muisteleminen yllyttää taistelemaan. Rakkauteni Sinuun auttaa kestämään tätä, en lannistu, väsyä voin ja nääntyä, vaan sisu ei anna periksi. Kerran, kun maamme saa hyökkääjät lannistumaan, tulen Sinun luoksesi , jos olen hengissä ja pääsen takaisin, Näkemiin siihen asti."
Kauko
15.tammikuuta 1940
Kuin viimeiset siveltimen vedot, nämä sanat piirtyvät Kaukon talvisodan kirjeistä luotuun herkkään kertomukseen. Kirja käsittelee myös, miten ankarista sodan vuosista on monien vaiheiden jälkeen tultu nykymuotoiseen Suomeen.