Tuntemattoman tytön keräämä herbaario 1950-luvun alusta muodostaa kirjan hermoston. Joku yrittää kertoa jotain, mutta ei onnistu sanojen avulla. Kaikki on hajoamispisteessä. Kaikki on pelkkää rikkaruohoa, mutta asemien välistä kuuluu kohinaa. Kun prässättyjen kasvien anestesia alkaa hellittää, herbaarion pienimmätkin osat alkavat kertoa. Kohina on kuvarunoutta. Jäljet ovat kohinan kieltä.