Talvella 1975 lähetystösihteeri Pertti Torstila sai siirtomääräyksen Pariisista Budapestiin. Suurlähettiläs Ralph Enckell varoitti rautaesiripun toiselle puolelle lähtevää nuorta alaistaan ”vaipumasta fenno-ugristiseen hömpötykseen”. Kului vuosia, ja Unkari kutsui uudelleen. Euroopan ”ihmeiden vuoden” 1989 jälkeen Torstila nimitettiin suurlähettilääksi sosialismin kahleista vapautuneeseen maahan.
Unkari tempaisi Torstilan mukaansa tavalla, jota hän ei muissa asemamaissaan ollut kokenut. Hän seurasi, kuinka Unkari ensin varjeli paikkaansa itäblokin ”iloisimpana parakkina” ja kuinka vapaus 15 vuotta myöhemmin palasi kovia kokeneen kansan pariin. Hän näki ystäväpiirinsä takinkäännöt ja sen, miten kovista kommunisteista tuli yhdessä yössä kiihkeitä kapitalisteja. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana unkarilainen politiikan heiluri on liikkunut vasemmalta oikealle, sitten oikealta vasemmalle ja taas takaisin oikealle pysähtyen – ainakin hetkeksi – kiihkeään nationalismiin.
Komennus Budapestiin ei ole perinteinen diplomaatin muistelmateos. Kirja elää tässä hetkessä ja selvittää lukijalle, miksi Unkarin ymmärtäminen juuri nyt on tärkeää. Sijaintinsa, historiansa ja vaikutusvaltansa takia Unkari on kokoaan tuntuvasti painavampi tekijä myös Euroopan unionin tulevaisuutta arvioitaessa.