Tämä historiikki valaisee Kalliolan kodin vaiheita kansalaissodan ”punaorpojen” turvapaikasta lastenkodiksi muiden kaltaistensa joukossa. Vuosina 1920–1988 yli 500 lasta sai sieltä tarvitsemansa avun.
Historiikki kertoo myös työntekijöiden ja vapaaehtoisten sitoutumisesta tämän kodin lapsiin. Ihmisten ja erityisesti evankelisen liikkeen ystävien rakkaus oli suurta, se saatiin Kalliolassa kokea monta kertaa hyvin konkreettisesti.