Paavo Järvinen liittyy 17-vuotiaana helsinkiläiseen punakaartilaiskomppaniaan ja osallistuu sen mukana taisteluihin useilla rintamilla. Välillä Järvinen kiertää ratsuosastossa kotipitäjäänsä Sääksmäkeä.
Teknikko Paavo Järvinen (1900-1958) kirjoitti ”Kovan ajan” 1950-luvun jälkipuolella. Omaelämäkerrallinen teos jäi kirjoittajansa ainoaksi - Järvinen kuoli moottoripyöräonnettomuuden seurauksena vuonna 1958.
Paavo Järvinen kuvaa tässä aiemmin julkaisemattomassa teoksessaan yksityiskohtaisesti omia taistelukokemuksiaan. Hän kertoo rivisotilaiden ja tunnettujen punapäälliköiden kanssa käymistään keskusteluista ja havainnoi tarkasti elämää niin rintamilla kuin vankileireilläkin.
Teoksen lukuiset kuvaukset todellisista tapahtumista ja ihmisistä voidaan osoittaa historiallisesti luotettaviksi, ja ne sisältävät myös uutta tietoa. Erityisen kiinnostava on Järvisen kypsä ja vivahteikas
kokonaisnäkemys sodan vaikuttimista ja oikeutuksesta.
Alkusanoissa filosofian tohtori Tuomas Hoppu kertoo Paavo Järvisen elämänvaiheista sekä arvioi Järvisen näkemystä sisällissodasta historiantutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi Hoppu on kirjoittanut
teokseen runsaasti selittäviä alaviitteitä.
Historiantutkija Tuomas Hoppu on kirjoittanut useita vuoden 1918 tapahtumiin liittyviä teoksia. Hänen aiheitaan ovat olleet mm. jääkärit, Kristiinan pataljoona, saksalaisten hyökkäys Helsinkiin ja sisällissodan
naiskaartit.
Hoppu on ollut yhtenä tekijänä teoksissa ”Sisällissodan pikkujättiläinen”, ”Tampere 1918” ja ”Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa”. Hänen väitöskirjansa ”Historian unohtamat” (2005) käsitteli Venäjän armeijassa 1. maailmansodassa palvelleita suomalaisia vapaaehtoisia sekä heidän osallistumistaan Suomen sisällissotaan niin punaisten kuin valkoistenkin puolella.