betonista valetut veistokset
eivät puhu
ne hengittävät
Antti Härkösen (s. 1985) runoteoksessa kuljetaan öisten kaupunkien kovilla pinnoilla ja herätään hauraaseen aamuun. Rakennetun maailman fragmentit yhdistyvät kulkijan pistemäisiin havaintoihin.
Kieli liikkuu hellästä rivoon, absurdista tarkkaan ja käy välillä hajoamisen rajalla. Ihminen etsii paikkaansa järjestelmissä, jotka samaan aikaan suojaavat ja sulkevat ulos.