Luen hiljaisen runoilijan kirjaa:
miten äkkiä vanhaksi tullut mies
kulkee suuren talon huoneita
täynnä kuolleen vaimon olemista
läsnä ja saavuttamattomissa.
Kun joka esine ympärillä kantaa
merkitystä eikä muisti hellitä.
Ei mikään hellitä ennen viiniunta.
Kai meistä jokainen toivoisi
saavuttavansa korkeat, viileät
ylätasangot matkakumppanin kanssa
ja poistuvansa niin kuin kaksi voi
löytää makuuhuoneesta yhtaikaa taivaan
ja kohdata taas kohta keittiössä.
Mihin olen koskenut ei ole kestänyt.
Ne toisenlaiset, lujat rakkaudet.
Ne ovat titaania kuten äitini polvet,
pitkän arjen tekoja enemmän kuin
puhetta, sietämistä myös: silloinkin,
kun toinen on raskas ruuhi ihmiseksi
ja keksii pukeutua beigeen ennen aikojaan.
Sen aika ei ole milloinkaan.
Teppo Paulasto (s. 1968) on tamperelainen kirjailija,
siviiliammatiltaan mielenterveyshoitaja. Kuinka hevonen haudataan on hänen viides teoksensa. Aiemmin julkaistut kirjat ovat runo kokoelma
Ajomies (ntamo 2012) ja romaanit Kolvi (Sanasato 2014), Vastapaavi (Kiuas 2016) ja Mesenaatti (Kiuas 2020).