Riston mielessä pyörivät valtavan suuret asiat, mutta elämä ei niin vain riistäydy uusiin suuntiin. Hän on lähtenyt opiskelemaan isompaan kaupunkiin ja palaa nyt kotikaupunkiinsa uudeksivuodeksi. Vierailu kotona karkaa käsistä, kun vanha ystävä Kurkinen aiheuttaa huolta kaveriporukassa
ja vain Riston uskotaan osaavan auttaa. Kurkinen on pahasti epätasapainossa. Hän aistii vaaran merkkejä muttei tiedä, miten puuttua. Kun Risto kulkee Kurkisen
ja muiden kaupungin eksyneiden perässä, käy elävästi ilmi, että kaikki ei ole kaupungissa kohdallaan, eikä koko maailmassa. Silmännurkassa välähtävät eläinpäiset hahmot, kertojan unista tutut, joista ei saa selvää, mikä niiden asia on.
Touko Kauppinen kuvaa tavallisia ihmisiä runollisella kielellä, joka kohottaa tavanomaisen erityiseksi. Sukupolviromaani onnistuu kuvaamaan herkästi ja tarkasti koko yhteiskuntamme pohjavirtoja. Murteen värittämä dialogi on kuin suoraan maailmasta leikattu. Dystooppiset ajatukset maailman tuhoutumisesta yhdistyvät olemisen ja elämisen hellään ja tarkkaan tunnusteluun ja vankkumattoman ystävyyden kuvaukseen.