Karolina Ramqvist muistaa, kuinka maistoi ensi kertaa mandariinia ja sen makeus täytti koko hänen tajuntansa. Hän muistaa isoäidin riisivanukkaan ja tiskipöydälle jätetyn lettupinon, joka merkitsi iltaa yksin kotona.
Ruokaan liittyvät muistot piirtävät esiin yksinäisen tytön, jolle ruoasta muodostuu lohtu ja pakkomielle, ja sitten aikuistuneen naisen, joka yrittää tarjota lapsuutensa maut omalle tyttärelleen. Mestarillisessa muistelmassa ruoka ja rakkaus kietoutuvat yhteen monimutkaisin tavoin.