Tammikuussa 1942 konekiväärimiehiksi koulutetut Ilomantsin itäkylien miehet Otto, Aleksi, Hannes ja Onni matkaavat Syvärin taakse Levinan kylään. Nuoret miehet sijoitetaan jalkaväkirykmentti yhdeksän, toisen komppanian konekiväärikomppaniaan. Heidän arkeensa kuuluu etulinjan vartiointi, kenttävarustelutyöt, vihollisen hyökkäysten torjuntatehtävät ja lähipartiointi.
Otto haavoittuu ensimmäisen sotavuoden aikana, mutta pystyy palvelemaan konekiväärimiehenä sodan loppuun saakka. Kesällä 1943 toinen konekiväärikomppania muuttuu kahdeksanneksi komppaniaksi. Perääntymistaisteluissa konekiväärimiehet ovat viimeisenä joukko-osastona hidastamassa päällekäyvän vihollisen etenemistä.
Miesten palatessa syksyllä 1944 Ilomantsiin, ovat entiset kotikonnut jääneet rajan taa. Elämä aloitetaan asumalla ensin toisten nurkissa. Seuraavana talvena miehet rakentavat uusia kotejaan Ilomantsin korpimaille. Ensimmäisinä vuosina työtahti on kova ja perheen lapset saavat kokea isien sota-ajan kokemukset omassa elämässään monin eri tavoin.