Välirauhan aikana Salpalinjan suojaksi perustettiin linnoitusjalkaväki, joka oli erikoistunut kantalinnoitetun aseman puolustukseen raskailla aseilla. Miehikkälän alueella Salpalinjan puolustuksesta vastasi Linnoituspataljoona 3 (LinP3), joka rauhan aikana oli komppanian vahvuudessa ja täydennettiin sodan ajan vahvuuteen lähialueen miehistä.
Jatkosota johdatti LinP3:n Karjalan Kannaksen taisteluihin pois alkuperäisestä tehtävästään Salpalinjalla. Sen sotatie kulki Ylämaalta Viipurinlahdelle, Koiviston saarilta Terijoen hienostoalueille, Rajajoen savivellistä Aleksandrovkan monttuihin, VT-linjan itäosista Taipaleelle, josta viimein takaisin koti-Suomeen. LinP3 sai sopeutua toisenlaisiin tehtäviin kuin mihin se oli koulutettu. Samalla sen
polku kertoo linnoitusjalkaväestä ja sen kehityksestä aselajina Suomen armeijassa.
Teos perustuu veteraanien muistoihin ja arkistotutkimukseen. Se välittää myös veteraanien muistutuksen jälkipolville sodat käyneen sukupolven Suomelle antamasta uhrista.