Novelli, kertomus, niillä on tuhat ja sata nimeä, on aina pieni katkelma omasta elostaan. Kertomus ponnistuu tuokioksi luo kuin puun vahva juuriverso neulasmatolle valoon. Sen tuo esiin tunne kuten ilo, hätä, suru, rakkaus, selviytymisen pakko, viha tai kenties vain toive tarkentaa katse. Sillä on, kun niin haluaa nähdä, syvä menneisyytensä ennen sen ensi sanaa ja viimeisen pisteen jälkeinen tulevaisuuden horisontti auki niin kuin omamme.