Voimakkaita runoja elämän hallitsemattomuudesta, sodan uhasta ja lohdusta.
”syvällä mullassa, nurmelle levitetyn viltin alla
kynsii myyrä miinan ruosteista kuorta”
Sodat – nykyiset ja menneet – ovat läsnä Maritta Lintusen runoissa, jotka ovat hioutuneet pitkän ajan kuluessa.
Aikakaudet ja sukupolvet lomittuvat toisiinsa ja saavat myyttisiä sävyjä. Nyt ajankohtaiset pelot ovat tuttuja eri aikoina eläneille ja osoittavat, ettei ihminen ole oppinut mitään.
Kantavana teemana on kaoottinen maailmantila. Mutta runoista välkkyy myös lohtu – herkkänä kuin valkovuokko, joka keinuu sotilaan nurmettuneen kypärän vieressä.
Maritta Lintunen aloitti runoilijana esikoiskokoelmallaan Liekkikupolit (1999), ja hänen toinen ja viimeisin runoteoksensa Valaistut talot (2005) oli Runeberg-ehdokkaana. Lintunen on tullut tunnetuksi yhtenä parhaista suomalaisista novellisteista. Hän on julkaissut viisi novellikokoelmaa ja seitsemän romaania, joista Sata auringonkiertoa (2023) voitti Savonia-palkinnon. Teoksessa Maalla merellä ilmatilassa Lintunen palaa runouden pariin 20 vuoden jälkeen.