Lapsi tarkastelee maailmaa kuin ulkopuolelta: tännekö minä tällä kertaa synnyin, käsityöläisperheen toiseksi lapseksi pieneen Myllykoski-nimiseen kylään, joka oli kasvanut paperitehtaan ympärille Kymijoen varteen. Jossain mielen sopukoissa elää muisto toisenlaisesta paikasta. Se oli suuressa satamakaupungissa, ja koti oli kaupunkitalon toisessa kerroksessa. Kotona laulettiin, soitettiin ja luettiin aina. Kouluun lapsi käveli vanhojen tammien reunustamaa katua pitkin ja hyppäsi välillä sammaleiden peittämälle muurille.
Vahvasti omaelämäkerrallinen romaani kertoo pienen lapsen kahdesta maailmasta, jotka hipaisevat toisiaan välähdyksenomaisissa muistoissa. Viisas ja selvänäköinen isoäiti sanoo vuorenvarmasti: ”Sinusta tulee opettaja!” Lapsi ei usko ja väittää yhtä kivenkovaan: ”Ei, minä olen kauppias.” Hän laulaa aina eikä huomaa, että tässä elämässä se menee nuotin vierestä. Lukemaan hän toki oppii itsestään vanhasta muistista.
Koska lapsi on koko ajan matkalla siihen toiseen maailmaan, perheen automatkat ovat tärkeitä. Ehkä jonain päivänä tulen perille, hän pohtii Morris Minin takapenkillä.