Elämä on matka, jolla sattuu ja tapahtuu paljon sellaistakin, jota ei osaa mitenkään odottaa. Hannu Mäkelän uusin kirja on tosikertomus siitä, kuinka äkkiä aivan kaikki muuttui, kun sairaus yllätti hänet heinäkuun lopulla 2024. Koko syksy meni ja katosi, yksi leikkaus johti toiseen, toinen kolmanteen ja sairaalat alkoivat olla tuttuja paikkoja, Suomen suurimpia tuotantolaitoksia, siltä tuntui usein.
Sana 'syöpä' tuli tutuksi sekin, kuten myös sana 'maligni'. Mutta tällä matkalla oli myös onnea, sitäkin voi olla joskus. Ja niin matka jatkuu yhä, jatkuvan tarkkailun alaisena, jatkuu jonnekin tässä alati armottomassa maailmassa, jonka kehitystä kukaan meistä ei tiedä. Voimme elää pelokkaasti aavistellen, mutta kyllä myös toivoen ja uneksien:
"Mietin tulevaisuutta, kuolemaa. Toki kuolisin. Miksi en sitten enää pelännyt sitä? Ehkä siksi, että olin jo tajunnut, ettei siinä ollut mitään pelättävää. Ei enää tässä iässä. Vanhaksi oli hankala elää, mutta vanhana oli helpompaa kuolla. Paljon olin jo nähnyt ja näkisin mielelläni vielä jotain uutta, jos se vain sallittaisiin. Se ei riippuisi minusta. Siinä unien ja tekojen ikuinen, jo Shakespearen selvittämä ja sanoittama kudelma, joka kohtaisi omilla tavoillaan lopulta meidät kaikki."
Hannu Mäkelä on julkaissut yli sata teosta. Niihin kuuluu romaaneja, novelleja, muistelmia, runokirjoja, lastenkirjoja, näytelmiä ja kuunnelmia sekä toimitettuja kirjallisuuskokoelmia.