Kirjassa kerrotaan Suuresta Pohjan sodasta ja sen jälkeisestä ajasta kuuden karoliiniupseerin ja heidän perheidensä kautta. Heistä Henrik Spåre ja Johan Norberg olivat suomalaisia, Georg Johann Tyrohl ja Johann Michael Hillebrandt Liivinmaalta sekä Carl Palmroth ja Nils Bergström Ruotsista.
Yhdessä näiden miesten sotapolut kattavat melkein kaikki Kaarle XII:n armeijan suuret taistelut alkaen Narvasta, Liivinmaalta ja Pultavasta, sen jälkeisistä Riian ja Tallinnan piirityksistä ja päättyen Suomeen Kostianvirralle ja Napuelle, sieltä Ruotsiin ja lopulta Norjan tuntureille. Tyrohl osallistui myös Espanjan perimyssodan suuriin taisteluihin Torinossa ja Toulonissa. Niistä ei ole aikaisemmin suomeksi kirjoitettu.
Sen ajan yhteiskunnassa ja erityisesti sotilasuralla sukulaisverkosto sekä suhteet ylempään aatelistoon olivat tärkeitä. Tässä kirjassa nousevat esiin yhteydet varsinkin Rehbinder- ja von Liewen-sukuihin.
Suuri Pohjan sota kesti yli 20 vuotta. Sodan loputtua syksyllä 1721 Porin rykmentti palasi laivoilla Norrtäljestä Turkuun. Kolme näistä miehistä oli silloin mukana. Henrik Spåre saapui kotiin vasta seuraavana vuonna 12 vuoden vankeudesta Siperiasta. Kaksi miehistä jäi Ruotsin multiin, mutta heidänkin lapsensa tulivat Suomeen.
Sodan jälkeen alkoi uusi, erilainen elämä virkataloissa Satakunnassa: Köyliössä, Harjavallassa, Huittisissa, Vesilahdella, Pirkkalassa, Teiskossa, Ruovedellä ja Kurussa. Lasten aviopuolisot löytyivät aikanaan samoista piireistä ja niin sukulaisverkosto kasvoi. Parin sukupolven päästä näiden kuuden karoliinin perheet olivat jo yhtä suurta perhekuntaa. Sotilasperheestä ja nimismiesperheestä sen rinnalla tuli heille elämäntapa.