Mongolivallan 1200-luvun nousu oli enimmäkseen Tsingis-kaanin vaimojen, tytärten ja poikien puolisoiden ansiota. Kaanin tyttäret auttoivat keskeisesti diplomatiassa ja sodankäynnissä. Heidät naitettiin mongoleja ympäröivien voimakkaiden heimojen ja strategisesti merkittävien kansojen johtajien kanssa, mikä vahvisti valtakunnan liittolaissuhteita.
Tsingis-kaanin pojista tuli etupäässä juopottelevia, epäpäteviä ja riitaisia hallitsijoita, joten kaanin poikien puolisoiden kyky hallita imperiumia pelasti valtakunnan monta kertaa.
Vuonna 1509 kuollut Manduqai on säilynyt tuon ajan Mongolian voimakkaimpana naisena ja hänen merkityksensä on mongolien yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä rinnastettavissa jopa Tsingis-kaaniin. Toinen sankaritar on Qutulun, nykyisessä Mongolian populaarikulttuurissa 'Valkoinen Hirvenvasaprinsessa'. Hän nousi perinteisten miehisten sankarien rinnalle - ja jopa ohi.
Mongolian tärkeimmistä naisista on ollut vain niukalti mainintoja kronikoissa. He elävät kansanperinteen tarinoissa, runoissa ja lauluissa, jotka kuvastavat mennyttä aikaa kuin nuotion heittämät varjot tai sumun läpi ulottuvat vuorten ääriviivat.
Jack Weatherford on luonut Mongolian hallitsijattarista kiehtovan kokonaiskuvan.