Motti-näytelmä sijoittuu 1970-80-luvun Suomeen. Anni käy koulussa ja tanssitunnilla, purkaa tuntojaan kirjoittamalla ja työskentelee äitinsä omistamassa Kahvio Muusissa. Keittiössä aherretaan - ja keskustellaan.
"Maalta tänne muutin tyttö kainalossa. Ostin kahvion. Hain ilmoituksella keittäjää. Tuon sain. Jossakin vaiheessa köksä laski eläkeikiä. Kymmenen vuotta meidän pitäisi vielä jaksaa seistä hellan edessä. Ettäs tiiät sano."
"Se on tää elämä ku tää peruna. Toisissa kuorta nimeksikään, toiset paksukuorisia ja kestäviä. Toiset liian kauan olleet pimeässä, toisten laariin satanu liikaa. Ne pehmiää. Potut saattaa olla vihertäviä tai raakoja. Rupisia. Niitä on vaikea kuoria. Pitää kovertaa. Leikata. Siinä menee paljon perunaa hukkaan. Toisia tartte ku vähän rapsuttaa niin paljastuu pelkkää mustaa. Hajoavat käsiin. Eivät kelpaa jalostettavaksi. Keitettäväksi. Toisilla ei ole mitään itua, toisilla leikkaa heti. Kaikki eivät kuki. Kaikki eivät saa mukuloita. Jos ei ole siemenvoimaa. Tai löydy yhteensopivaa. Luonnolla on keinonsa, ihmisellä yrityksensä."