Inarin nimismies Johan Andersson Morottaja katosi syksyllä 1797 erämaahan jonnekin Inarin, Sodankylän ja Kittilän rajaseudulle.
Historiantutkija Esko Vesala lähti yli kaksi vuosisataa myöhemmin etsimään asiakirjoista kadonneen metsästäjän jälkiä, ja sai tietää, että samaan aikaan syksyllä 1797 seudulla olivat olleet metsällä myös Ollilan uudisasukasveljekset Kittilästä. Vielä sukupolvien päästä paikalliset muistot näiden miesten kohtaamisesta olivat synkät.
Niukkoihin lähteisiin tarkasti pohjautuva Vesalan kirja kertoo koko tarinan näiden erämiesten elämästä ja heidän viimeisestä kohtaamisestaan. Samalla se kuvaa Inarin ja Kittilän elämää lapinkylien entisaikaisen yhteisen peuran- ja majavanpyynnin loppuaikoina, kun vanhat säännöt hylättiin ja alkoi raju kilpailu viimeisistä majavista.
Mitä majavapurolla tapahtui?
Mikä oli totuus huhujen ja tarinoiden takana?
Millaisia ihmisiä olivat nimismies Morottaja ja Ollilan veljekset?
Poikkeuksellisen perusteellinen tutkimus paljastaa yllättävän kuvan, joka ei juurikaan vastaa yleisiä käsityksiä Lapin uudisasukkaista tai Inarin kalastajasaamelaisista.
Jännittävä ja erilainen historiantutkimus vie lukijansa Lapin viimeisille majavapuroille, häikäilemättömien salapyytäjien jäljille ja vanhan eräkauden pahimman tunnetun rikoksen näyttämölle.